Itävallan ostokset! Ja muutamaan koronakysymykseen vastaus

Aloitin tämän kirjoituksen monta kertaa ja luovuin siitä yhtä monta kertaa. Minulla oli ajatus, että esittelisin Itävallasta tuomat ostokseni, mutta päivän polttava puheenaihe tuntuu pyörivän tämän yhden taudin ympärillä, joten käsitelläänpä sitä sitten ensin. Mutta niille, joita ne ostokset kiinnostavat enempi, skrollaa alaspäin, sieltä löytyy juttua niistä. Ja varoituksen sana, tämä teksti on tehty yhteistyössä puolisoni Jannen kanssa. Eli ei pelkästään minun mielipiteitäni asiasta.

Korona. Tuo globaalisti maailmaa yhdistävä aihe. Mitä siitä voi sanoa, mitä joku ei ole jo sanonut. No ainakin oman kokemuksen, joka ei oikeastaan edes ole kovin pätevä, sillä emme kokeneet tuota tautia.

Matkustimme siis Itävaltaan Innbruckin alueelle laskettelemaan. Itse matkasta teen oman tekstin, jota ei varjosta koronan musta varjo, koska niin upea matka ansaitsee oman tekstinsä. Lähdimme siis laskettelemaan. Janne on lasketellut suksilla pienestä pitäen ja itse olen lautaillut jo useamman vuoden. Innbruck sijaitsee siis tällä Tirolin alueella, joka paluumme jälkeen julistettiin epidemia-alueeksi. Tiedon saatuemme otimme yhteyttä terveydenhuoltoon ja esimiehiimme ja toimimme sieltä saatujen ohjeiden mukaan.

Nyt tilanne on se, että keskiviikosta alkaen olin itse ensin sairaslomalla ja torstaista lähtien olimme molemmat karanteenissa. Karanteeni ei sinänsä meistä ollut raskasta, katsoimme vähän enempi telkkaria, touhusimme Elmon kanssa ja pelasimme aika paljon. Mikä siitä teki raskaan, oli se henkinen paine. Tottakai sitä tunsi syyllisyyttä niiden puolesta, jotka on saattanut tartuttaa ja syyllisyyttä muiden hädästä. Ja ymmärrämme ihmisten hädän ja huolen. Mutta voin rehellisesti sanoa, ettei puhelimeni ole piipannut koskaan niin paljoa, kuin viime päivien aikana. Joten anteeksi niille, kun viestit alkoivat muuttua lyhemmiksi ja lyhyemmiksi, en jaksanut vastata, koska viestitulva oli niin suurta. Pidin välillä puhelinta äänettömällä, mutta sekään ei ollut paras ratkaisu. Pahinta ehkä oli se, että samalla tavalla istuimme ja odotimme tietoa, kun muutkin, eikä minulla ollut vastauksia kenellekään. Ja jotkut varmasti olivat hyvää hyvyyttään myös huolissaan meistä. Ja jokainen, joka laittoi viestiä, on meille tärkeä ihminen ja sen vuoksi koetin vastata kaikille ja pitää ihmiset tietoisina, vaikka ahdistus oli välillä niin kova, etten voinut olla edes lähellä omaa puhelinta. Haluan vielä painottaa, että emme syytä ketään tai tuomitse ketään, eikä kenenkään tarvitse lopettaa viestien lähettämistä meille. Yleensä kiva viestitellä ihmisten kanssa. Arvioisin, että normaaliin päivään verrattuna viestien määrä ainakin triplaantui.

Mihinkään jossitteluun en lähde mukaan. Teimme matkan ja tämä oli sen jatkot, muuta sanottavaa ei ole. Meiltä on myös kysytty, että emmekö pelkää leimaantumista. Emme. Nyt meidät on testattu ja tulos oli negatiivinen. Kaikki leimaaminen ja asialla lietsominen kertoo niistä ihmisistä, jotka sitä tekevät.

Ja sitten iloisempiin asioihin! Itävallan ostoksiin! Aikaisemmilla reissuilla olen ostanut todella paljon vaatteita ja kenkiä, sillä olen löytänyt hyviä tarjouksia ja alennusmyyntipaikkoja. Olen kuitenkin valveutuneempi vaateostoksieni suhteen, pyrin ostamaan vain sen mitä tarvitsen. Ja Niinalta saamieni vaatteiden ja kenkien vuoksi, ei ole tarvetta kovinkaan monelle vaatekappaleelle. Joten alla ostokseni tältä reissulta.

Olen myös muuttanut pakkaustottumuksiani. Ennen tarvitsin useat vaatekokonaisuudet ja varavaatteita. Tähän reissuun päätin lähteä minimillä ja kuinkas sitten kävikään. Puhtaat vaatteet loppuivat kesken. Joten oli pakko ostaa uudet lökärit ja puhdas t-paita. Ja koska olemme vanha aviopari, ostimme tietenkin samanlaiset housut ja varsinkin kun housuja myytiin kaksi kappaletta 52 eurolla ja paitoja samalla tavalla, mutta hinta kahdelle paidalle oli 27 euroa.

Uudet laskettelulasit olivat kuitenkin huippuostos. Tarjouksessa nämä maksoivat vain 33 euroa! Kaksilla linsseillä, tummemmat ovat pilvisen sään lasit ja vaaleat aurinkoisen sään lasit. Päivitys oli tarpeen, sillä varsinkin pilvisellä säällä on vanhojen lasien avulla vaikea hahmottaa pinnan muotoja, joka vaikeuttaa laskettelua ihan jonkin verran.

Myös laskuvaatteemme kaipaa päivitystä, sillä ne ovat niin suurella rasituksella ja kuluvat laskiessa. Ne esimerkiksi menettävät kosteuden pitonsa, mikä lautailijana on ikävää, sillä rinteessä joutuu paljon istumaan. Mutta uusia laskuvaatteita ei sattunut kohdalle. Pitää jatkaa metsästystä Suomessa. Hyviä vinkkejä saa laittaa. Varsinkin sellaisia, jotka sopivat lautailuun, eli takamus ei heti kastu ja lumi ei pääse selkään, takin ja housujen välistä.

Tulipas pitkä kirjoitus! Huh!

Tauko? Loma? Blogin lopetus?

Hei! Olen palannut! Minulta on jo huolestuneena kyselty lopetinko jo blogin vai miksi tekstejä ei ole enää tullut. En ole lopettanut, enkä tauolla. Totuus on yksinkertainen, olen kirjoittanut opinnäytetyötä, joka on vienyt kaiken kirjoitusajan blogilta. Kokopäivätyö, kokopäiväharrastukset ja kokopäiväopiskelu vievät ajan melko tiukalle. Odotan milloin tämä ruuhka helpottaa.

Blogi on ollut kokoajan ajatuksissa ja olenkin kerännyt aiheita, joista haluan kirjoittaa kunhan minulla on aikaa paneutua taas kirjoittamiseen kunnolla.

Olen myös tarvinnut aikaa hengittämiselle ja paikallaan ololle. Huomasin, ettei omakaan akkuni olekaan loputon ja tarvitsen aikaa myös sen lataamiseen. Olen tänä viikonloppuna ollut kotona ja tehnyt juttuja perheen ja ystävien kanssa, mikä on tehnyt mielelle hyvää. Aivan kuin olisin saanut uutta voimaa ja energiaa. Mutta nyt joudun vielä palaamaan opinnäytetyön pariin!

Tyylijuttua

Tämä on jotenkin hassu kirjoitus, koska en aikonut tällaistä kirjoittaa tänään. Mutta minulta on tätä kovasti toivottu ja olen saanut siitä kyselyjä, ettenkö voisi kirjoittaa tyylistäni. Joten täältä tulee vaatepostaus. Kyllä, luitte oikein!

Minulta usein kysytään, että mistä ostan vaatteeni. Tai mistä olen löytänyt jonkin vähän erilaisen paidan. Ja vastaus on aina sama. Sain siskoltani. Viime vuonna ostin hyvin vähän uusia vaatteita. Mahtunee varmaan yhden käden sormiin itse ostamani vaatteet. Käyn myös vaatekaupassa harvoin ilman siskoani. Eikä se ole mitään ettenkö voisi käydä, ei vain tule käytyä.

Kuutit yhdes koos. Niina keskellä.

Minusta tuntuu, että Niina (sisko siis) sai kaikki minunkin tyylitajupisteet, kun ne oli jaossa. Olen aina ihaillut hänen kykyään yhdistellä eri kokonaisuuksia ja yhdistelmiä ja saada ne vielä toimimaan täydellisesti. Itseltäni tuo taito puuttuu täysin, vaikka olen yrittänyt sitä harjaannuttaa. Ja se on johtanut siihen, että saan siskoltani vaatteita ja kenkiä ja millon mitäkin, jotka itse käytän niin loppuun, ettei niistä voi tehdä kuin tiskirättejä. Ja kyllä, käytän puhkikuluneet vaatteet siivouksessa. Mutta kuitenkin, sain siskoltani kasan vaatteita, kenkiä ja hattuja, joten esittelen niistä muutamat.

Niina pyörtyy kun näkee tämän kuvan, tässä kävi niin hassusti, että tämä oli ainoa kuva tästä tyylistä. Paita vähän repsottaa, mutta se ei menoa haittaa. Siis tuommoisista shortseista olen unelmoinut todella kauan. Mutta en ole ostanut, koska Suomen keliolosuhteet eivät ole aina suotuisia shortseille. Ja onneksi en ostanut, sillä sain Niinalta juuri täydelliset. Paita oli myös kiva, samoin balleriinat. Balleriinat ovat suosikki kesäkenkäni! Yleensä onnistun tuhoamaan yhdet tai kahdet kesässä. (Eli niistä irtoaa pohja). Kesällä aion todellakin pitää tätä yhdistelmää, jos säät vain sallivat.

Tämä paita oli ostettu ulkomailta ja se sopii mielestäni kivasti A-linjaisen hameen kanssa. Paita oli ehkä vähän crop top- mallinen, joten en ehkä käyttäisi sitä itse farkkujen kanssa. Korkkarit olivat todella kivat, pinkkejä minulla ei vielä ollutkaan! Hattujen kanssa elämä on vähän niin ja näin. Ne ovat kivoja, mutta en tiedä osaanko käyttää niitä arjessa.

Kauluspaidat ovat ihan minun lempparipaitoja ja varsinkin tällainen oversize-paita, jonka voi jättää takkimaisesti auki tai solmia kivasti. Hattua en olisi itse ikinä kaupassa laittanut päähäni, mutta miellyin siihen. Itseasiassa se on todella kiva. Hame on A-linjainen ja kesällä varmasti käytössä, koska harmaaseen on helppo yhdistellä melkein mitä vaan. Lempparini ovat kuitenkin sateenkaari Vanssit. Todella mukavat jalassa! Onneksi meillä on samankokoinen jalka Niinan kanssa!

Tässä kuvassa on kaikista lemppareimmat vaatteeni kaikista, mitä sain. Pinkit Converset, huippua! Viininpunainen farkkupaita, huippua! Mustat haaremihousut, huippua! Ja pipo, ihana! Ei voi muuta sanoa! Varmaan käyttöön tulevat kaikki, eivät kylläkään tässä yhdistelmässä.

Olen siitä ikikiitollinen Niinalle näistä kaikista. Kuin olisi ollut toinen joulu! Ja pakko kehua siskoani ja hänen arvojaan pikkuisen lisää, sillä hän on todella pyyteetön ihminen. Hän antaa minulle ja tutuilleen paljon, mutta myös ihmisille, joilla ei ole mitään. Ja jotka oikeasti tarvitsevat. Eikä ikinä pyydä niistä mitään. Mahtava nainen!

Olisi kiva kuulla onko muilla perheillä tai kaveriporukoilla samantyylistä systeemiä? Minulta harvoin jää vaatetta, joita voin muille antaa, mutta lahjoitan sitten keittiötarpeita, huonekaluja, mattoja ja kodinkoneita meidän perheen sisällä. Tai lähinnä Niinalle, koska muilla on ollut jo kaikkea tarvittavaa.

Ensi viikko näyttää taas täyteen buukatulta, mutta yritän aktivoitua SoMessa taas! Ja saa laittaa juttuvinkkejä, mistä toivoisitte lukevanne! Tähän alle voi niitä kirjoittaa tai SoMen kautta. Ja myös kasvotusten, niin kun moni tekeekin!

Mitä minulle kuuluu?

Minun oli pakko myöntää itselleni tällä viikolla, että olen aika väsynyt tai oikeastaan uupunut. Treeni ei ole kulkenut, keho ei ole palautunut ja kaikenlaista pientä oiretta on ilmassa, kuten nuhaa, lämpöä ja uutuutena polveni kipuilee todella pahasti. Myös unen tarpeeni on kasvanut. Tilanne on aika turhauttava, olen asettanut tavoitteita ja intoakin löytyisi tehdä vaikka mitä ja keho onkin eri mieltä. Jätin sitten tällä viikolla kaiken mahdollisimman minimiin. Kävin töissä ja tanssitunneilla, mutta muut treenit jätin suosiolla pois.

Tällä viikolla otin aikaa itselleni, jonka vuoksi en tällä viikolla kirjoittanut myöskään mitään. Juttu ei luistanut, sillä mielikään ei ole ollut paras mahdollinen. Pientä stressiä on myös aiheuttanut se, kun kalenteri täyttyy huimaa tahtia ja kevään aikana pitäisi kuitenkin opinnäytetyökin saada vihdoin valmiiksi. Mitään taikakeinoahan tähän ei oikeastaan ole. Pakko järjestää menoni tärkeysjärjestykseen ja siitä selvittää, että mihin aika riittää. Opinnäytetyö on kuitenkin vain yksi työ ja yhden kevään juttu, jonka jälkeen helpottaa.

Ongelmahan on siinä, että haluan tehdä kaikkea, johon minut pyydetään. Koska se on yleensä hauskaa ja erilaista. En ole sellainen, joka jaksaa töiden jälkeen istua paikallaan ja rentoutua, vaan tarvitsen jotain tekemistä, jotain missä voin kehittyä ja haastaa itseäni. Pitäisi ottaa oppia niiltä, jotka antavat aikaa itselleen ja nauttivat myös paikallaan olosta. Tavoitetta siinäkin itselle! Tämän vuoden tärkeimmäksi tavoitteeksi asetankin keskitien löytämisen vapaa-ajan kanssa.

Tilanne ei onneksi ole vielä vakava. Nukun todella hyvin ja viikonlopun aikaan olenkin antanut itseni nukkua ja ihan vaan lepäillä, en ole hätäillyt mistään, mitä pitäisi tehdä. Opettelen kokoajan hidastamaan ja jättämään joitakin asioita vähäksi aikaa tauolle. Ja kuuntelemaan sitä, mitä minä tarvitsen ja mitä oikeastaan haluan. Vinkkejä otetaan myös vastaan mikä auttaisi tähän tilanteeseen!

Miniloma Helsinkiin

Tänä viikonloppuna otin pienen irtioton arjesta ja suuntasin junalla jo torstaina siskoni luokse Helsinkiin. Junamatka meni yllättävän nopeasti ja kivuttomasti, mitä nyt lopussa jännityksellä odotin paljonko juna on myöhässä vai onko se ollenkaan. Yleensä siis liikumme omalla autollamme Elmon rakon takia. Junalla meno oli kuitenkin virkistävää vaihtelua!

Helsingissä oli erittäin outo sää, aurinko paistoi ja oli hyvin syksyisen oloinen sää. Ottaen huomioon, että on vasta tammikuu. Kaikki talvivaatteet, joita tarvitaan täällä idässä päin, olivat aivan liikaa!

Miksi meidän yhteiskuvat on aina irvistyksiä?

Kolmessa päivässä ehti yllättävän paljon touhuta ja saimme viettää siskoaikaa, vaikkakin Janne tuli Elmon kanssa perästä perjantaina töiden jälkeen. Ajattelimme tällä kertaa mennä ilman suunnitelmia, sillä yleensä koetamme tehdä aivan liikaa liian vähässä ajassa. Toisin sanoen käydä jokaisen sukulaisen, tuttavan ja ystävän luona ja juosta aamusta iltaan, jolloin itse asiassa paras hengailuaika jää surullisen vähäiseksi.

Kissakahvila Helkatti

Perjantaiksi varasimme ajan Kissakahvila Helkattiin. Savolaisena ihmettelin kovasti, tarvitaanko kahvilaan varata aika oikeasti, mutta paikan päällä kävi ilmi, että ajanvaraaminen oli oikein hyvä idea. Muuten olisi voinut jäädä kahvit juomatta. Kahvila oli nimittäin erittäin suosittu. Ihmisiä tuli kokoajan sisään. Paikka itsessään oli erittäin hurmaava, sisustus oli kodinomainen ja suloinen. Kodinomaisuutta lisäsi se, että kengät otettiin pois sisälle mennessä.

Helkatissa ollaan kissojen vieraana, joten niiden kanssa sai leikkiä ja silittää heidän niin halutessaan. Nukkuvia kissoja ei saa häiritä. Minua ilahdutti, että useat asiakkaat olivat selvästi kanta-asiakkaita ja kyselivät tuttujen kissojen perään. Kahvila itsessään ei ole kovin iso, mutta hyvin kauniissa talossa.

Tyyli Lyyli tuli meille kahviseuraksi

Perjantai-iltana kävimme myös tapaamassa Miira-Maria, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Miira on minulle yksi niistä rakkaista ihmisistä, joiden kanssa en usein näe, mutta sitten kun nähdään, niin kaikki jutut jatkuu siitä, mihin ne ovat viimeksi jääneet. Juttelimme ja nauroimme läpi kaikki tapahtuneet asiat, etten muistanut edes ottaa yhtä kuvaa. Harmi!

Seuraavaksi koirajuttuja

Lauantai aamuna siskoni oli lupautunut vahtimaan ystävänsä koiraa yön yli, joten kävimme hakemassa pikku Fidelin keskustasta. Meillä oli loistava idea, ottaa Elmo mukaan ja totuttaa vähän keskustan vilkkaaseen liikenteeseen ja julkisilla matkustamiseen. Elmosta huomasi, ettei ollut tottunut yhtään olemaan linja-autossa tai metrossa.

Elmoa loukkasi kamalasti se, että hänet vietiin tämmöisiin koettelemuksiin, kuin julkisiin kulkuvälineisiin, eikä suostunut katsomaan edes minuun tai Niinaan päin. Mutta harmitus vaihtui iloksi, kun kävimme hakemassa Fidel-koiran. Takaisin pääsemiseksi vaadittiin aikamoisia suorituksia, sillä nämä kaksi olisivat halunneet vain leikkiä keskenään. Pikku Fidel kyllä sulatti meidän sydämemme täysin!

Sunnuntaina kävimme leikkimässä Daltonin kanssa, joka on Jannen siskon koira. Dalton oli aivan ihmeissään, kun Fidel, joka oli yhtä iso kuin Daltonin häntä, koetti haastaa Daltonia. Saatiin kuitenkin tästä kolmikosta ihan kivoja kuvia, kunhan ensin tärkeimmät ärinät oli hoidettu alta pois.

Elmo, Fidel ja Dalton

Viikonloppu meni taas supernopeasti. Meillä on aina Niinan kanssa kuitenkin kaikkia ajatuksia, että ehdimme tehdä sitä tai käydä siellä ja täällä, mutta totuus on, että viikonloppu menee hurahtamalla. Kahteen viikkoonkaan emme koskaan ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä suunnittelemme tekevämme. Mutta onneksi ei asuta kuitenkaan niin kaukana, etteikö voitaisi nähdä silloin kun halutaan. Nyt suunnitelmat kohti tätä viikkoa.

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

ps. En tiedä miksi osa kuvista muuttui paljon sumuisemmaksi kuin aikaisemmin, katson pystynkö tekemään niille jotakin.

10 asiaa minusta (joita et ehkä tiennyt)

Olen aina rakastanut tehdä listoja! Listat ovat käteviä apuvälineitä. Niitä on hauska tehdä, mutta myös lukea. Joten tässä tulevat 10 asiaa, jota et ehkä tiennyt minusta. Olkaapa hyvät!

1. Aloitin pelaamisen 1-vuotiaana

Meille tuli ensimmäinen tietokone, kun olin vasta 1-vuotias. Ja ensimmäiset pelini pelasin isini sylissä. Nykyisin kun on tabletit, padit ja älypuhelimet pienet lapsetkin pelaavat todella varhaisessa iässä, mutta silloin 80-luvulla se oli todella harvinaista. Harvassa kodissa oli tietokonetta, varsinkaan täällä Savon perukoilla ja vielä harvemmassa pelejä. Muut pelasivat lautapelejä innolla, meidän perheen tytöt (meitä on kolme siskosta) pelasivat tietokonetta. Siitä lähtien pelaaminen on ollut osa elämääni.

2. Luen joka vuosi Harry Potter- kirjat

Harry Potter. Mitä siitä enempää voisi sanoa. Joka vuosi nämä kirjat kutsuvat minut mukaansa ja joka vuosi Janne on yhtä tuskastunut ajatuksesta, että karkaan Tylypahkaan. Sillä valitettavasti kirjasarjan aikaan olen hirvittävän tylsää seuraa. Kaiken vapaa-aikani käytän lukemiseen ja Jannen mukaan minulle on aivan turha koettaa puhua. Eläydyn kyllä jokseenkin vahvasti, sillä itken ja nauran ääneen lukiessani. Ja kun saan kirjasarjan päätökseen, niin päivän haahuilen onnettomana koettaen keksiä mitä sitä seuraavaksi elämällään tekisi.

3. Halusin kissan, koska pidin itseäni kissaihmisenä

Vaikkakin meillä on koira. Tarinahan kertoo, että halusin kissan ja Janne halusi koiran. Päädyimme kompromissiin ja otimme koiran. Vähän niin kuin häämatkamme, halusin Gambiaan safarille ja Janne halusi Hawajille. Päädyimme siis Karibialle. Totuus on, että Janne sai minut ylipuhuttua katsomaan kuvia pienistä ihanista koiranpennuista ja se oli menoa. Varsinkin kun mentiin katsomaan kasvattajan luokse pieniä pentuja ja yksi niistä luottavaisin mielin nukahti syliini. Silloin tiesin, tämä se on. Ja lopulta Elmo muutti meille. Vastustin koiran tuloa, sillä ihmettelin kumpi meistä aamu-unisista tyypeistä käyttäisi koiran ennen töitä ulkona. Janne lupasi sen hoitaa ja jotenkin hassusti siitä jäikin minun hommani.

4. Olen uskomattoman sählä

Mietin pitkään, kuinka tätä voi edes kuvailla. Kirjoitan tätä nytkin iltapäiväkahvit housuilla. Sanotaan, että tekevälle sattuu. Mutta kuinka paljon on sallittu sattuminen aikuiselle ihmiselle? Ruuat kaatuu helposti vaatteille ja lähellä istuvienkin päälle, jos vauhtia on tarpeeksi. Kaatuilu on myös yksi omista supervoimistani, jonka vuoksi harvat housut on polvista ehjät. Kaatuilen lähes joka päivä, mutta paras ilmaveivi on varmaankin se, kun kierin meidän kodin portaat alas kuperkeikalla ja koetin hiljentää vauhtia tarttumalla seinään kiinnitetystä siivouskaapista ja kaappi sitten päätti lähteä mukaan, eikä suinkaan auttaa minua pysähtymään. Oudointa on, että todella harvoin tapahtuu kuitenkaan mitään mustelmia suurempia juttuja. Tästäkin selvittiin muutamalla mustelmalla ja kaapin vaihdolla. (Ja portaisiin asennettiin luistonestot). Kuvassa paikkailen jalkojani pienen kalliolla pyörimisen jälkeen.

5. Ensirakkauteni oli laiva

Eikä mikä tahansa laiva, vaan rahtilaiva Vekara. Jotenkin järkytyin vieläkin lukiessani, että lapsuuteni ihailun kohde on saavuttanut viimeisen matkansa ja päätynyt romuttamolle. Lapsena toiveammatteihini kuului merikapteeni, sekä kosmonautti, balleriina ja arkeologi. Mutta merikapteeni haaveisiin on varmasti vaikuttanut se, että olen pienestä pitäen liikkunut vesillä ja Saimaan saaristoissa. Tämä erikoinen rakkaus pääsi myös isäni pitämään hääpuheeseen. Rakkaus on sammunut Vekaraa kohtaan aikoja sitten, mutta rakkaus vesille ei sammu koskaan. Kesäisin se onkin yksi rakkaimmista harrastuksistani.

6. Kiinnostun nopeasti uusista asioista

Pienestä pitäen olen innostunut milloin mistäkin, josta olen pyrkinyt saamaan niin paljon tietoa, kuin mahdollista. Minulla on ollut muun muassa dinosaurus- ja avaruuskaudet (plus muutama muukin). Historia on ollut yksi suosikki aiheitani kouluajoista saakka ja voisin vaikka kuinka kauan tutkia historian saloja. Esimerkiksi nyt olen kiinnostunut Vikings-sarjan myötä viikinkiajasta. Haluan myös ymmärtää asioita, joita kuulen muiden puheista. Viimeisimpinä esimerkiksi työkaverini on selittänyt minulle mistä erottaa kantavan seinän ja mieheni mihin perustuu varaavan takan toiminta.

7. Edellisen takia päässäni on paljon nippelitietoa

Esimerkiksi vasta opin, että Bluethoot on saanut nimensä viikinkikuningas Harald Sinihampaalta eli Harald Bluetooth Gormssonilta. Harald aikoinaan yhdisti Skandinavian, samaan tyyliin kuin Bluetooth yhdistää eri laitteet. Bluetooth logossa on riimuja, jotka viittaavat tähän viikinkikuninkaaseen. Tiesitkö tämän? En minäkään ennen eilistä.

8. Läheiseni eivät ylläty jos vaatteeni ovat väärinpäin

Varsinkin kotona ollessani vedän kaapista vaatteet päälle. Jos ne sattuvat olemaan väärin päin, en käännä niitä, koska yleensä minulla on joku idea tai projekti menossa ja vetäisen vaan jotain päälle ja menoksi. Tykkään kyllä pukeutua ja kokeilla eri tyylejä. Mutta sitten jos minulla on ajatukset muualla, vaatteista sen huomaa. Töihin pyrin laittamaan vaatteet oikein päin, mutta en aina siinäkään onnistu. Töissä asiasta on muutaman kerran huomautettu, mutta sen kerran kun menin töihin housut nurinperin jalassa, kukaan ei sanonut mitään. Huomasin vasta sitten itse kun yritin laittaa työpuhelinta taskuuni.

9. Olen myös tapaturma-altis

Asioita vain sattuu ja ne koskee. Yleensä vielä paljon. Ymmärtäisin vielä, jos tämä johtuisi omasta koheltelustani, mutta kun välillä tapahtuu niin outoja juttuja, ettei niitä kukaan meinaa uskoa. Pelaan sählyä, niin varmasti on joku paikka paketissa tai silmä mustana. Häämatkallamme olimme aamulenkillä rannalla. Juoksin Jannen edelle nauttien meren kohinasta ja auringonpaisteesta. Ja sitten jostain ilmestyi koira ja alkoi näykkiä. Kreikan lomalla kävimme meressä uimassa ja menin veden alla kyykkyyn. Jo ehti samalla meduusa uida pakaraani kiinni. Siitä jäi ikuiset jäljet ja koin sellaista kipua, etten ole aikaisemmin kokenut. Enkä suosittele kokeilemaan.

Siskoni instastorysta
Omasta storysta. Varokaa meduusoja kun uitte meressä!

10. En voi sietää kirkkaita ja kovia ääniä

Esimerkiksi nokkahuilun ääni on yksi niistä, joita en siedä. Eikä se ole mitään pientä, kauhea ääni, vaan joudun poistumaan huoneesta. Nokkahuilun ääni vihloo korvia, niin kuin kylmä vihloo hampaita. Ala-asteen soittotunnit olivat minulle suoraan helvetistä. Ja ne harjoitukset! Jotain aivan kamalaa!

Tervetuloa uuteen blogiini!

Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja toteutin unelmani omasta blogistani. Pitkä hauduttelu aika on johtunut siitä, että olen ollut huolissani, onko minulla tarpeeksi aikaa ja ideoita kirjoittaa. Haaveissa tämä on kyllä pyörinyt jo vähän aikaa, mutta aloittaminen on tuntunut hankalalta. Mutta tässä sitä mennään ja missäänhän ei ikinä kehity, ellei joskus aloita!

KUKA OLEN?

Olen kolmikymppinen nainen pienestä savolaiskaupungista. Olen mukana monenlaisessa toiminnassa, kuten kuorossa, improteatterissa, pelaan sählyä, lumilautailen, treenaan sekä tanssin streettiä, joka on yksi suurimmista intohimoistani. Työskentelen sosiaalialalla työpajaohjaajana. Perheeseeni kuuluu aviomieheni Janne ja koiramme Elmo. Lisäksi perheeseeni lasken kokonaisen kasan erinäisiä savokarjalaisia sukulaisia omine hauskoine tapoineen, joista varmasti kirjoittelen myöhemmin lisää.

MIKSI SIIS KIRJOITAN?

Kirjoittaminen on ollut minulle aina yksi keino purkaa ajatuksiani ja jäsennellä maailmaa. Läheiseni on monesti pyytänyt, että julkaisisin tekstejäni, mutta itseni pahimpana kriitikkona en ole ollut koskaan tyytyväinen tuottamaani sisältöön. Siskolleni ensimmäisen kerran ohimennen sanoin, että voisin kirjoittaa blogia. Siskoni innostui tästä ja yhtä-äkkiä blogi olikin pystyssä ja aloitin kirjoittamaan ensimmäistä kirjoitustani.

Varsinaista suuntaa blogilleni en ole valinnut, vaikkakin kaikkien oppaiden mukaan, se on yksi tärkeimmistä asioista. Hassu fakta minusta, yleensä mihin tahansa ryhdyn pyrin lukemaan siitä etukäteen mahdollisimman paljon. Tietenkin eri asia, onko siitä mitään hyötyä. Päätin kuitenkin unohtaa mitä olen lukenut ja aloittaa kirjoittamaan sen intohimon pohjalta mikä minulla on tuottaa tekstiä ja valokuvata asioita.

Tästä tämä alkaa! Saako olla tosi innoissaan?!

Design a site like this with WordPress.com
Get started